Kuva: Satu
Auringon lämpö on kuin hellin kosketus iholla, sen lempeyteen voisi vain unohtua. Vauhdikas viikonloppu sujuikin ulkosalla murusten (sisaren lasten ja toisen sisareni ja oman muruni) kanssa, ruohikko oli lämmin, sitä vasten oli mukava painautua ja katsella taivaan häikäisevää sineä. Ulkona onkin suloista nyt vain olla, kuunnella kevään ääniä, solisevia puroja ja lintuja, erityisesti kuovien huudot ovat jotain uskomatonta näin keväisin. Maalla puutarha näyttää kuin muumeissa ikään: Krookus- ja kevätkukkalaikkuja on siellä täällä omenapuiden alla, syksyn ahmatti ei syönytkään onneksi kaikkia kovalla työllä istuttamiani sipuleita. Sain jopa lumikelloja ja pienen pieniä hyasintteja. Tulppaaneja puskee sieltä täältä, niiden kukintaa saamme vielä odotella. Vaikka maassa onkin lähinnä murrettuja ruskeita ja vihertäviä sävyjä, taivas ja kukkapälvet tuovat väriä harmauteen. Tuuli tuoksuu aurigon paahtamalle nurmelle, lämpimälle hiekalle ja väkevälle mullalle.
Puissa on pienet vaatimattomat silmut ja kaikkialla lentelee perhosia ja kevätpörriäisiä, kimalaisia ja mehiläisiä. Niiden touhuja on mukava seurailla. Kohmeisina ne kiipeilevät pörröjaloin kukan terälehdillä tehden kuperkeikkoja ja kömpivät nurmella auringon välke siivissään. Kimalaiset ja mehiläiset ovat sitten söpöjä pörröisiä olentoja, ne eivät ole ollenkaan aggressiivisia kuten ampiaiset, eivätkä pistä ellei niitä mene tosissaan kiusaamaan. Ehkä joku päivä minullakin on oma hunajatarha ja mehiläisiä. Siitä salaisesti haaveilen. Pian valmistammekin ystäväni kera serkkuni mehiläisten valmistamasta mehiläisvahasta minttusuklaahuulibalsamia. Siitä lisää myöhemmin.
Puissa on pienet vaatimattomat silmut ja kaikkialla lentelee perhosia ja kevätpörriäisiä, kimalaisia ja mehiläisiä. Niiden touhuja on mukava seurailla. Kohmeisina ne kiipeilevät pörröjaloin kukan terälehdillä tehden kuperkeikkoja ja kömpivät nurmella auringon välke siivissään. Kimalaiset ja mehiläiset ovat sitten söpöjä pörröisiä olentoja, ne eivät ole ollenkaan aggressiivisia kuten ampiaiset, eivätkä pistä ellei niitä mene tosissaan kiusaamaan. Ehkä joku päivä minullakin on oma hunajatarha ja mehiläisiä. Siitä salaisesti haaveilen. Pian valmistammekin ystäväni kera serkkuni mehiläisten valmistamasta mehiläisvahasta minttusuklaahuulibalsamia. Siitä lisää myöhemmin.
Kuva: Satu
Nauttikaahan täysin rinnoin keväästä ja auringosta, kaikista pienistä ihmeistä tuolla luonnossa :).
Rakkaudella Satu
Kuva: Satu
Kuva: Satu
Kuva: Satu
Kuva: Satu
Kuva: Satu
Kuva: Satu
Kuva: Satu
Kuva: Satu
Kuvat/pictures of the entry: Satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti