"–-- Eikö jokainen putoava kukka
ole nielaissut auringon voiman
mykiöönsä?"
- Heidi Liehu -ole nielaissut auringon voiman
mykiöönsä?"
Talven tulon voi aistia nyt kaikkialla, lehtivihreä piiloutuu kasvien juuriin ja kuivat lehdet alkavat pyörteillen putoilla. Hehkuviin lehtiruoteihin on vetäytynyt auringon viime valo. Pihan viimeiset kukkakasvit taittavat vartensa kaikkensa antaneena, kumartaen ja kiittäen nöyrästi kesän hehkusta. Puiden kosketellessa paljain oksin huikaisevaa syystaivasta, sumusadesyksy väistyy kaamospimeän tieltä. Hämäränhyssy tuo kuitenkin muuassaan lupauksen: Pian saapuu häikäisevä ensilumi! Ja missä lumihiutaleet hiljalleen leijaavat maahan, puutarhaan muodostuu häkellyttäviä ja jopa yllättäviä muotoja. Kun värit pelkistyvät, talvisen maiseman tehokeino piilee mielikuvituksekkaissa muodoissa ja lumen taianomaisessa taidossa luoda. Ja vaikka on pimeys ja kaamos, vuoden pimeimpänäkin aikana kalpea talviaurinko, kuura, huurre ja lumi loitsivat talvisen valkeita iloja.
Auringon säteissä tuntuu lämpö vasta helmikuussa, silti talvipäivänseisauksen jälkeen valon määrä alkaa hitaasti kasvaa. Alkaa kevään odotus: Mitä paljastuukaan lumen alta? Joko lumikellot ja krookukset puskevat päänsä mullasta? Malttamattomina odotamme luonnon heräämistä ja jokainen roudan vallan läpikäynyt, maan alta ponnistanut kevätkukka on suoranainen ihme. Kasveillakin on kiire herätä talviunestaan. Innokkaimpina ja rohkeimpina kurkistelevat maasta lumikellot ja krookukset. Seuraa kukkien riemukas ilotulitus, puiden ja pensaiden pulleiden lehtisilmujen liittyessä mukaan keväthurmaan. Puutarha kutsuu yhä lähemmäs: Upotamme sormemme multaan, villiinnymme valosta ja vihreästä. Kaikki hehkuu. Luonto on meidät vietellyt.
Minuutemme ja sisäinen energiavirtamme on riippuvainen luontomme kiertokulusta. Ei ole yhdentekevää, mihin maailman kolkkaan olemme syntyneet- olemme syntyneet juuri tänne, osaksi neljää vuodenaikaa. Piha sisustaa itse itsensä vuodenaikojen mukaan, neljä kertaa vuodessa ja se on osa meitä jokaisen vuodenajan jokaisena päivänä.
Paula Baggen kirjoittama ja Heli Ahoniityn kuvittama kirja sopii erinomaisesti juuri tähän hetkeen, kun syksy on hehkuvimmillaan ja pimeys valtaa alaa. Se muistuttaa siitä, että myös syksyllä ja talvella puutarhasta ja luonnosta voi nauttia kaikesta sielustaan ja koko sydämestään. Teksti on hykerryttävän tunnelmoivaa, kuvausten ja valokuvien vuorovaikutuksessa herää monia ihania puutarhamuistoja ja syntyy palava halu hankkia niitä rutkasti lisää. Tunnelmien lisäksi kirja sisältää hauskoja vinkkejä alkukimmokkeeksi itse kunkin mielikuvitukselle. Ei siis lainkaan valmiiksi pureskeltuja juttuja, vaan kukin lukija voi itse puhaltaa talvipuutarhurikipinänsä liekkiin- siitä minä pidän! Valokuvat puhuvat puolestaan ja mieli avartuu asettuen lepäämään. Kuten kirjassa sanotaan: Kun katsomme pihaa lapsen silmin, näemme paljon enemmän!
”Aurinko luo viimeisiä säteitään maahan. Värit hiipuvat- piha on kuin mustavalkoinen valokuva. Päivät lyhenevät lyhenemistään, illat ja yöt tuntuvat uuvuttavan pitkiltä. Jos sadat, lumi, sada pian ja asetu kodiksi. Lähetä iloksemme edes pikkuserkkusi kuura ja halla! He kyllä tietävät metkut, miten pihaan saa kauneutta yhdellä taikasauvan heilautuksella. ”
- Talvipihan tunnelmia, Paula Bagge
- Talvipihan tunnelmia, Paula Bagge
”Syksyn vaihtuminen kaamoksen kautta sydäntalveksi on kaikkein tunnelmallisinta aikaa, silloin huumaannutaan sinisestä hetkestä, tartutaan kiinni hämärän helmasta ja kuunnellaan hiljaisuutta. Koristevaloja ripustellaan oviin, ikkunoihin ja puiden oksille ja kynttilälyhtyjä sirotellaan pihalle jo hyvissä ajoin ennen joulua.”
- Talvipihan tunnelmia, Paula Bagge
Talvipuutarhurin tunnelmavinkkejä:
* Koristevalot kannattaa asentaa paikalleen jo hyvissä ajoin ennen lumentuloa. Kun valojen päälle tuprittaa hieman pumpulilunta, valo siroutuu lumen lävitse lumoavan pehmeästi.
* Katsellessasi pihaa lapsen silmin, näet paljon enemmän!
* Valosarjat au naturelle- Kun jätät leikkaamatta kuivuneet köynnökset, esim humalan kiemuravarret käpyineen, ne muodostavat luonnon luoman oman valo/koristesarjan.
* Risuissa on voimaa, puutarhasta voi taiteilla talvisen taidegallerian. Vain mielikuvitus on rajana! Puutarhatöiden lomassa kannattaa ottaa talteen irtorisut ja katkenneet oksat. Niistä saa oivallista materiaalia pihakoristeisiin.
* Vanha omenapuu on kovin koristeellinen pudotettuaan hedelmänsä ja lehtensä, maatuvien lehtien kutoessa maanvärisen maton omenapuun alle. Sinisen hetken aistii täydellisesti vain ulkona- ja mikä parasta, sininen hetki saapuu puutarhaan jokaisena talvi-iltana. Talvehtivan omenapuun katveessa voi kietoutua huopaan ja nauttia mukillisen kuumaa kynttilöiden hehkussa- miksei vaikka voisi ottaa höyryävää jalkakylpyä!
* Lumetonta lumoa! Jos lunta ei sada eikä pakkasta saavu, voi harmituksen kääntää huvitukseksi ja nauttia leudon talven eduista. Myös lumeton voi olla lumoavaa.
* Talvipuutarha tarjoaa visuaalisen kauneuden lisäksi myös puitteet ajan viettämiselle: Puutarhassa voi katsella talven tähtitaivaita ja linnunrataa- tunnistella tähtikuvioita, tehdä lumiveistoksia, lumilyhtyjä ja lumilinnoja... Leikkiä lumisotaa... Talven riemuja parhaimmillaan!
* Hyvä talvipuutarhuri pitää huolta myös talvehtimaan jääneistä pikkulinnuista. Silloin puutarha tulvii kauneuden lisäksi myötätuntoa ja riemukasta elämää, pienten siipien hellyttävää havinaa! Pihan pikkulintujen veitikkamaisten touhujen seuraaminen voi olla talvipäivän piristys!
* Myös kaupunki on kauneimmillaan syksyllä ja juuri sataneen puhtaan lumen aikaan. Vaikka itsellä ei olisi pihaa, voi hyvin pakata reppuun kuuman termoksen ja evästä ja lähteä pitkälle kävelyretkelle omakotitaloalueelle. Puutarhoissa vastaanotetaan sininen hämärä kynttilälyhdyin, vanhat omenapuut ovat saaneet lumikuorrutteen. Inspiroiva kävelyretki syntyy luonnon äärellä.
* Puutarhan voi tuoda myös sisätiloihin. Risuista vääntyy monenlaista veikeää teosta ja metsänomistajan luvalla voi kerätä sammalta, käpyjä ja varpuja. Talviset kukat ja kasvit lumoavat vihreällä värillään ja tuoksullaan.
* Myös kaupunki on kauneimmillaan syksyllä ja juuri sataneen puhtaan lumen aikaan. Vaikka itsellä ei olisi pihaa, voi hyvin pakata reppuun kuuman termoksen ja evästä ja lähteä pitkälle kävelyretkelle omakotitaloalueelle. Puutarhoissa vastaanotetaan sininen hämärä kynttilälyhdyin, vanhat omenapuut ovat saaneet lumikuorrutteen. Inspiroiva kävelyretki syntyy luonnon äärellä.
* Puutarhan voi tuoda myös sisätiloihin. Risuista vääntyy monenlaista veikeää teosta ja metsänomistajan luvalla voi kerätä sammalta, käpyjä ja varpuja. Talviset kukat ja kasvit lumoavat vihreällä värillään ja tuoksullaan.
*
”--- Hitaasti
pimeän terälehdet sulkeutuvat”
- Heidi Liehu
*
Rakkaudella Satu
Lähteet: Talvipihan tunnelmia- kirja
http://www.bookplus.fi/kirjat/bagge,_paula/talvipihan_tunnelmia-4341069
Kuvat: Talvipihan tunnelmia- kirja Heli Ahoniitty ja Paula Bagge
http://www.bookplus.fi/kirjat/bagge,_paula/talvipihan_tunnelmia-4341069
Runo-otteet: Heidi Liehu: Luumupuu kukkii, se muistelee sinua.
http://www.suomalainen.com/fi/Teemoittain/Lahjat/Luumupuu-kukkii,-se-muistelee-sinua-sku-P9789510382783
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti