lauantai 15. joulukuuta 2012

Sädehtivä Kirsi Ranto ja Ave Maria- konsertti



 Kuva/Picture: Satu


 Kuva/Picture: Satu


 Kuva/Picture: Satu

Kirsi Rannon Ave Maria- konsertti, 14.12.12
Ihana lauluääni, upeat vangitsevat sovitukset ja kaunis inspiroiva Kirsi. 
 Kuva/Picture: Satu


Ihanainen ystäväni Maria pyysi minut seurakseen Kirsi Rannon Ave Maria konserttiin Jyväskylän kaupunginkirkkoon. En oikein tiennyt mitä odottaa, mutta olin hyvin avoimin mielin.

Kirkkopuiston kuusi hohteli sinisenhopeisena, kirkon edessä loimusivat ulkotulet ja kirkossa sisällä oli lämpimän tunnelmallista. Kattokruunut säihkyivät, nurkassa oli kaunis pieni metsäkuusi kynttilöin. 

Konsertin alkaessa Kirsi kulki kirkon ovesta käytävän lävitse valkoisessa mekossaan säihkyvästi hymyillen kuin enkeli, ja lauloi ilman säestystä. Sitten hän asettautui sähköpianon ääreen ja pian meidät kuulijat vangittiin upeisiin äänimaisemiin ja säveliin. Mutta kaikista lumoavin oli Kirsin syvä, mutta kirkas, intohimoinen elämän ääni.

Kappaleet olivat kauniita ja kaihoisia, Varpunen jouluaamuna, koti-ikävästä kertova Sylvian joululaulu, Konsta Jylhän joululaulu, Sydämeeni joulun teen, Tule joulu kultainen, Arkihuolesi kaikki heitä ja monia muita, myös Kirsin omia kauniita sävellyksiä.  


Perinteiset joululaulut koskettavat erityisesti myös siksi, että useat niistä ovat kulkeneet miljardien ihmisten joulussa: Lävitse hyvin erilaisten aikakausien, lävitse satojen ja taas satojen vuosien. Esimerkiksi Heinillä Härkien kaukalon on peräisin 1600-luvun Ranskasta. Joululauluja kuunnellessa ja keskitalven juhlan lähestyessä, tuntuu kuin ajan harsot ohenisivat, aistit herkistyisivät ja historia, menneet aikakaudet ja jo eläneet ihmiset tulisivat hyvin liki.
 
Konsertti oli syvältä koskettava ja liikuttavan kaunis. Kirkkaat kyyneleet valuivat silmistäni koko konsertin ajan. Koin siellä käsitteleväni asioita, jotka ovat itselle vaikeita. Olen myös herkkä ja empaattinen sielu, joten samaistun liiankin voimakkaasti surullisiin kappaleisiin. Oivalsin monia asioita, joille toivoisin voivani tehdä jotain. Viimein. Konsertti oli väreilevän puhdistavan tuskallisen ihana ja voimakas kokemus.

Myös muualla kirkossa itkettiin ja kaivettiin nenäliinoja, joten en ollut ainoa kyyneliin saakka liikuttunut. 

Konsertin jälkeen minä ja moni muu saimme Kirsiltä hyvin lämpimän halauksen.
   
Niin kuin Kirsi sivuillaan sanoo: "Be the light that you are". 
Se kiteyttää samaa ajatusta, jota olen jo pitkään mielessäni monin tavoin miettinyt - sisäistä valoa ja säteilyä, joka on jo meissä.

Ole valo, 

        joka olet.
  
Rakkaudella Satu   


 Kirsin sivut


 On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen
Ja sanaton on sydämeni kieli.
Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen
Ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. 


Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen... 

On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa,
Kuin yhtä puhdas itse olla voisin.
Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa
Kuin harras sävel sisälläni soisi. 


Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen...


On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta. 


Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen...

 - Näin sydämeeni joulun teen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti